Nielevää soppaa satunnaisessa seurassa

Soppa nielaisi tietymättömiin huomattavan määrän sinapia ja lihoja.

Joensuun kauppahalli ei houkuttele sisäänsä kauniilla ulkomuodollaan tai ruoan tuoksulla. Betonista ja lasista tehdyn laatikon pihalla leijuvat liikenteen ja suurten roska-astioiden aromit. Mutta tunnelma on toinen, kun rohkenee astua möhkäleeseen sisälle. Kauppahallissa sisällä on selvästi viihtyisämpää kuin ulkona, vaikka näky ei vetelekään vertoja esimerkiksi Oulun tai Kuopion kauppahalleille.

Joensuun kauppahallin keskellä kulkee yksi käytävä, jonka molemmilla puolilla on liikkeitä. Toista puolta dominoi lähes kokonaan Kankkusen Kotileipomo, joka tarjoilee hyvää kotiruokaa kohtuulliseen hintaan. Useana torstaina tarjolla on oikeaoppisesti hernekeittoa ja pannaria.

Jo hernekeittokattilaa ammentaessaan pistää merkille, että soppa on melko laimeaa. Kauhaa hieman syvemmällä pyöräyttämällä pintaan nousee kuitenkin mukavan kokoisia ja hyvälaatuisia lihakimpaleita sekä herneitä. Päälle kunnon ruilutus sinappia ja pöytään istumaan. Muutaman metrin matkalla soppakattilalta ruokapöytään tapahtuu kuitenkin ihme. Lihapalat ja sinappi ovat liki kadonneet keitosta!

Soppa lienee niin laimeaa, että se nielee sisäänsä lihapalat ja sinappikiemurat. Tai sitten kyseessä on jokin Ghostbusters-tyyppinen yliluonnollinen ilmiö, jossa hernekeitto on ryhtynyt hävittämään materiaa ympäriltään. Kummasta lie kyse? En tiedä, tyydyn vain nimeämään keiton "Nieleväksi keitoksi".

Keiton maku on kuitenkin oikein kohdallaan ja annoksen kruunaa tuhti pannaripala kotitekoisen oloisella hillolla. Ja tarjoilija liki yllytti ottamaan lisää ja totesi, että "ei meillä lasketa". Lisäpisteet siitä. Lisukkeena saa kahvia, joka on vuosien lounastuskokemukseni perusteella kaupungin kuuminta kahvia.

Kauppahalli on aliarvostettu paikka. Sieltä saa paitsi hyvää ruokaa edullisesti, myös sattumanvaraista ruokaseuraa. Lounasaikaan Kankkusella käy sen verran porukkaa, että tyhjiä pöytiä ei ole. Niinpä usein juttuseuraksi sattuu joku random-lounastaja. Hernekeiton äärellä on tullut vaihdettua ajatuksia muun muassa työttömien retkikohteista ja kuultua tarinoita eläkkellä olevien konepajaukkojen työurien varrelta. Voisipa miltei sanoa, että ruokaillessa on myös live-ohjelmaa. Lisäksi pöydät on koristeltu 1950-luvun sanomalehdillä.

Niin seuran kuin keitonkin puolesta Joensuun rumaa, mutta toimivaa kauppahallia voi suositella lämpimästi. Kahvin osalta jopa kuumasti!

Heikki