Porkkana tekee juhlan?

Päätin juhlistaa selätettyä työviikkoa hernekeitolla, joten korkkasin perjantaipurkin! Kävin kyllä torstaina Pamilolla keitolla, mutta hernarihan sopii päivään kuin päivään.

Avasin purkin Jalostajan lihaisaa juhlahernekeittoa. Ensimmäisenä pisti silmään punertava läiskä hernarijöötin sileässä, kantta vasten olleessa pinnassa. Kun koko panos oli kattilassa, totesin puna-oranssien siipaleiden olevan porkkanaa. Niitä oli sopassa melko tiheästi, jostain syystä.

Liekö porkkana Jalostajan mielestä se asia, joka tekee keitosta juhlavan, sillä muuta eroa normiärdäriin en huomannut. Hyvällä mielikuvituksella ja positiivisella asennoitumisella oranssit pilkahdukset voivat toki tehdä ruokahetkestä juhlavan. Tällaiseen fantasiahetkeen en kuitenkaan itse yltänyt.

Juhla á la Jalostaja

Keiton nimi lupaa sopan olevan myös lihaisaa, mutta en pitänyt soppaa sen lihaisampana kuin muitakaan purkkihernareita. Tätä vertailua saattaa tosin hämärtää se, että ruokailua edeltävänä päivänä olin herkutellut Pamilon sopalla, jossa lihapalat tuntuvat ja maistuvat. Tässä purkkihernarissa liha oli tuhottu sen verran pieniksi paloiksi, että lihaisuus katosi vihreään massaan.

Lihaisa juhlahernekeitto ei siis tehnyt perjantaistani juhlaa. Nälän se kuitenkin poisti, mikä lienee sopan tärkein tehtävä. Ehkä Jalostaja voisi tehdä sopastaan juhlavamman poistamalla porkkanan ja sen sijaan teippaamalla hernaripurkin kylkeen sellaisen töräyspillin, joita vappuna tavataan käyttää?

Heikki