torstai 18. joulukuuta 2014

ÄrtExpo 2014 – Hernekeiton monet kasvot


Silmiä kirvelevä hymy.

Rahamiehen keitto.

Soupe de la muerte


Ympyrä sulkeutuu

Karjun keitto.

Kaaos ja nautinto.
 
Thundersoup.

torstai 11. joulukuuta 2014

Komisario Pamilon erehdys (3/3)


Ajoin Corollallani kohti Hernandezin kuppilaa. Normaali huono tuuleni oli vaihtunut kihiseväksi raivoksi ja mahahaavaani pakotti. Anakondan viimeiset sanat olivat loksauttaneet palapelin viimeisen palan paikalleen ja pikainen vilkaisu murhaamani toimittajan tietokoneeseen oli varmistanut asian.

Hernandez oli laittanut minut tekemään Luukkosen likaiset työt. Luukkonen oli hämärillä kiinteistö- ja kaavoitusbisneksillä rikastunut moguli, jonka toimia murhaamani toimittaja oli tutkinut. Hernandezia eivät kiinnostaneet mitä jotkut nimettömät hernekeittobloggaajat kirjoittivat hänen keitoksistaan, vaan hän oli saanut Luukkoselta toimeksiannon hoidella toimittaja pois päiviltä.

Hernandezin kuppila oli miltei tyhjä. Ainoastaan yksi ruokailija söi eiliseltä jääneitä lettuja. Tunnistin hänet epäiltyjen rekisteristä Anakondan ja toimittajan kaveriksi, jolla oli myös jotain tekemistä hernekeittoblogin kanssa. Ammun Glockilla pari laukausta suoraan otsaan - en kaivannut enää ylimääräisiä silminnäkijöitä.

Hernandes tuli keittiöstä kuultuaan laukaukset.

"Mennään keittiöön, haluan lettuja", sanoin ja tönäisin Hernandezin keittiön ovesta sisään.

Hernandez tarjosi minulle kymmenen lettua hillon kanssa, jotka söin hiljaisuuden vallitessa.

"Soita Luukkonen tänne", sanoin kun olin syönyt letut, "siitä toimittajasta paljastui yllättäviä tietoja."

Hernandez epäröi, mutta kun väläyttelin Glockiani tarpeeksi merkitsevästi, hän suostui tottelemaan. Ulkona satoi taas vettä.

Pakotin Hernandezin kiipeämään suureen kattilaan, jossa hän keitti hernekeittonsa ja lukitsin kattilan kannen käsiraudoillani. Menin ruokasaliin ja jäin oven taakse odottamaan Luukkosen saapumista. Tiesin hänen tulevan, sillä toimittajan tietokoneella ollut materiaali oli hyvin paljastavaa.

Luukkonen pyyhälsi hetken päästä ovesta sisään ja kolkkasin hänet heti. Asetin Glockini hänen käteensä ja ammuin vielä yhden laukauksen lattialla makaavaan ruumiiseen. Jätin toimittajan kannettavan tietokoneen ruumiin viereen. Jopa Pyykkönen pystyisi ratkaisemaan tämän yhtälön.

Astuin Corollaani, ajoin pois ja mietin mitä minulle tapahtuisi. Ehkä ei mitään, Hernandez ei välttämättä puhuisi, eikä Pyykkönen ollut tunnettu siitä, että haluaisi tehdä ylimääräistä työtä. Mutta en välittänyt, vaikka minusta tulisi etsitty mies.

Käänsin Corollan nokan Nurmeksentielle. Olin kuullut, että Nurmeksessa on hyvä lounasravintola, josta saa hernekeittoa ja lettuja.

torstai 4. joulukuuta 2014

Komisario Pamilon erehdys (2/3)


Heräsin aamulla päänsärkyyn. En jaksanut ajaa partaani, vaan ajoin Corollalla kahvikuppi kädessä asemalle. Siellä minua odotti eilisen tekoni hedelmä.

"Pamilo, sulle olisi murha. Yksi toimittaja on murhattu. Ammattilaistyyliin.", ilmoitti Pyykkönen, pomoni. Tiesin jo etukäteen, että tämä tapaus tulisi tutkittavakseni, sillä poliisilla oli järkyttävä resurssipula. Minun tarvitsisi vain etsiä sopiva syntipukki, niin homma olisi hoidossa.

"Tekninen tutkinta kävi jo paikalla ja raportti on koneella. Uhri oli tutkiva journalisti, joten tappo saattaa liittyä johonkin sen juttuun. Ehkä sen koneelta löytyy jotain.", ehdotti pomo avuliaasti. Turhaan, sillä minulla oli jo valmiina suunnitelma.

Kaivoin epäiltyjen rekisteristä listan toimittajan kavereista. Valikoin lähimpänä asuvan, joka sattui olemaan "Anakonda"-nimellä tunnettu opiskelija, joka opiskeli näköjään visuaalista alaa. Kävin noutamassa Anakondan kotoaan ja vein kuulusteluhuoneeseen.

"Liittyykö tämä sen toimittajan kuolemaan?", kysyi Anakonda ja jatkoi: "Minulla on nimittäin epäilys, miksi näin tapahtui."

"Liittyy kyllä, mutta tiedän jo kuka on syyllinen", vastasin ja survaisin hihassa pitämäni puukon Anakondan vatsaan. "Se olet nimittäin sinä!"

Anakonda korahti, mutta sai vielä sanotuksi, "Ostiko Luukkonen sinutkin?", ennenkuin kuoli.

Ilmoitin päivystäjälle, että epäilty oli salakuljettanut puukon mukanaan ja yrittänyt hyökätä kimppuuni. Olin kuitenkin onnistunut kääntämään puukon iskun kohti epäillyn omaa vatsaa. Epäilty oli lisäksi tunnustanut syyllisyytensä murhaan ennen hyökkäystä.

Pyykkönen, joka rakasti siistejä tilastoja, uskoi selitykseni ja onnitteli minua nopeasti selvitetystä murhasta. Murhia tapahtui sen verran paljon, että yhtään ylimääräistä pimeää tapausta ei kaivattu. Jäin tekemään molempien tapausten paperityöt, mutta Anakondan viimeiset sanat kaivelivat mielessäni. Mitä tekemistä Luukkosella muka oli asian kanssa. Oli jo lounasaika, joten ehkä oli syytä tehdä vierailu Hernandezin luo.

jatkuu...