Heräsin aamulla päänsärkyyn. En jaksanut ajaa partaani, vaan ajoin Corollalla kahvikuppi kädessä asemalle. Siellä minua odotti eilisen tekoni hedelmä.
"Pamilo, sulle olisi murha. Yksi toimittaja on murhattu. Ammattilaistyyliin.", ilmoitti Pyykkönen, pomoni. Tiesin jo etukäteen, että tämä tapaus tulisi tutkittavakseni, sillä poliisilla oli järkyttävä resurssipula. Minun tarvitsisi vain etsiä sopiva syntipukki, niin homma olisi hoidossa.
"Tekninen tutkinta kävi jo paikalla ja raportti on koneella. Uhri oli tutkiva journalisti, joten tappo saattaa liittyä johonkin sen juttuun. Ehkä sen koneelta löytyy jotain.", ehdotti pomo avuliaasti. Turhaan, sillä minulla oli jo valmiina suunnitelma.
Kaivoin epäiltyjen rekisteristä listan toimittajan kavereista. Valikoin lähimpänä asuvan, joka sattui olemaan "Anakonda"-nimellä tunnettu opiskelija, joka opiskeli näköjään visuaalista alaa. Kävin noutamassa Anakondan kotoaan ja vein kuulusteluhuoneeseen.
"Liittyykö tämä sen toimittajan kuolemaan?", kysyi Anakonda ja jatkoi: "Minulla on nimittäin epäilys, miksi näin tapahtui."
"Liittyy kyllä, mutta tiedän jo kuka on syyllinen", vastasin ja survaisin hihassa pitämäni puukon Anakondan vatsaan. "Se olet nimittäin sinä!"
Anakonda korahti, mutta sai vielä sanotuksi, "Ostiko Luukkonen sinutkin?", ennenkuin kuoli.
Ilmoitin päivystäjälle, että epäilty oli salakuljettanut puukon mukanaan ja yrittänyt hyökätä kimppuuni. Olin kuitenkin onnistunut kääntämään puukon iskun kohti epäillyn omaa vatsaa. Epäilty oli lisäksi tunnustanut syyllisyytensä murhaan ennen hyökkäystä.
Pyykkönen, joka rakasti siistejä tilastoja, uskoi selitykseni ja onnitteli minua nopeasti selvitetystä murhasta. Murhia tapahtui sen verran paljon, että yhtään ylimääräistä pimeää tapausta ei kaivattu. Jäin tekemään molempien tapausten paperityöt, mutta Anakondan viimeiset sanat kaivelivat mielessäni. Mitä tekemistä Luukkosella muka oli asian kanssa. Oli jo lounasaika, joten ehkä oli syytä tehdä vierailu Hernandezin luo.
jatkuu...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti