Ajoin Corollallani kohti Hernandezin kuppilaa. Normaali huono tuuleni oli vaihtunut kihiseväksi raivoksi ja mahahaavaani pakotti. Anakondan viimeiset sanat olivat loksauttaneet palapelin viimeisen palan paikalleen ja pikainen vilkaisu murhaamani toimittajan tietokoneeseen oli varmistanut asian.
Hernandez oli laittanut minut tekemään Luukkosen likaiset työt. Luukkonen oli hämärillä kiinteistö- ja kaavoitusbisneksillä rikastunut moguli, jonka toimia murhaamani toimittaja oli tutkinut. Hernandezia eivät kiinnostaneet mitä jotkut nimettömät hernekeittobloggaajat kirjoittivat hänen keitoksistaan, vaan hän oli saanut Luukkoselta toimeksiannon hoidella toimittaja pois päiviltä.
Hernandezin kuppila oli miltei tyhjä. Ainoastaan yksi ruokailija söi eiliseltä jääneitä lettuja. Tunnistin hänet epäiltyjen rekisteristä Anakondan ja toimittajan kaveriksi, jolla oli myös jotain tekemistä hernekeittoblogin kanssa. Ammun Glockilla pari laukausta suoraan otsaan - en kaivannut enää ylimääräisiä silminnäkijöitä.
Hernandes tuli keittiöstä kuultuaan laukaukset.
"Mennään keittiöön, haluan lettuja", sanoin ja tönäisin Hernandezin keittiön ovesta sisään.
Hernandez tarjosi minulle kymmenen lettua hillon kanssa, jotka söin hiljaisuuden vallitessa.
"Soita Luukkonen tänne", sanoin kun olin syönyt letut, "siitä toimittajasta paljastui yllättäviä tietoja."
Hernandez epäröi, mutta kun väläyttelin Glockiani tarpeeksi merkitsevästi, hän suostui tottelemaan. Ulkona satoi taas vettä.
Pakotin Hernandezin kiipeämään suureen kattilaan, jossa hän keitti hernekeittonsa ja lukitsin kattilan kannen käsiraudoillani. Menin ruokasaliin ja jäin oven taakse odottamaan Luukkosen saapumista. Tiesin hänen tulevan, sillä toimittajan tietokoneella ollut materiaali oli hyvin paljastavaa.
Luukkonen pyyhälsi hetken päästä ovesta sisään ja kolkkasin hänet heti. Asetin Glockini hänen käteensä ja ammuin vielä yhden laukauksen lattialla makaavaan ruumiiseen. Jätin toimittajan kannettavan tietokoneen ruumiin viereen. Jopa Pyykkönen pystyisi ratkaisemaan tämän yhtälön.
Astuin Corollaani, ajoin pois ja mietin mitä minulle tapahtuisi. Ehkä ei mitään, Hernandez ei välttämättä puhuisi, eikä Pyykkönen ollut tunnettu siitä, että haluaisi tehdä ylimääräistä työtä. Mutta en välittänyt, vaikka minusta tulisi etsitty mies.
Käänsin Corollan nokan Nurmeksentielle. Olin kuullut, että Nurmeksessa on hyvä lounasravintola, josta saa hernekeittoa ja lettuja.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti