Parisuhde ja hernekeitto

Kasvishernekeittoa.

Kuten hyvän vaimon kuuluu, olen vaiennut asiasta, mutta kun mies menee ja perustaa hernekeittoblogin, on pakko avautua näin julkisesti. Joten tässä kertomus siitä, miten parisuhde voi pilata suhteen hernekeittoon.

Suhteeni hernekeittoon ennen parisuhdetta:

Olen aina pitänyt hernekeittoa kelpo ruokana. Minulle ongelma on kuitenkin ollut se, etten syö sianlihaa. Onneksi nykypäivänä hernekeitto ei kuitenkaan enää ole lihaa syövien valkoisten heteromiesten yksinoikeus, vaan meille nirsoille lattemammoillekin on olemassa vaihtoehto, nimittäin kasvishernekeitto. Opiskelijana turvauduinkin tähän mainioon ruokaan suhteellisen usein, erityisesti ortodoksisen kirkon paastoaikoina. Toki joudun myöntämään, etten jaksa tehdä hernekeittoa itse, mutta mielestäni purkkihernari on vallan mainio arkiruoka.

Nykyinen suhteeni hernekeittoon:

Parisuhteen myötä olen saanut muistella hernekeittoa haikeudella. Miehenihän ei suostu syömään hernekeittoa kotona, koska purkkihernekeitto ei käy. Jos tarjoutuisin keittämään hernekeiton alusta asti itse ei sekään kelpaisi, koska se ei olisi Pamilon hernekeittoa. Erästä raivostuttavaa sketsihahmoa lainatakseni "kun en minä voi sinulle Pamiloksi muuttua". Ja vaikka voisinkin, en usko että sekään riittäisi. Nimittäin mies ei syö hernekeittoa kenen tahansa kanssa, vain Hernari-Heikin ja Ärde-Antin kanssa. Oman vaimon seura ei kelpaa. Näin ollen parisuhteemme aikana meillä kotona ei ole kertaakaan tarjottu hernaria. Minä olen syönyt hernekeittoa satunnaisesti töissä lounaalla, mutta nykyisessä kotiäidin roolissa tämä mahdollisuus on suljettu. Niinpä tänä torstaina ostin kaupasta pitkästä aikaa purkin kasvishernekeittoa, ja sain siitä varsin maittavan lounaan. Ainoastaan jäi harmittamaan se, että unohdin ostaa tavallista sinappia, ja jouduin nauttimaan hernarini amerikkalaisen hipsteri-sinapin kera.

Pidänkin vähintään kyseenalaisena, että mies, joka estää vaimoaan syömästä hernekeittoa esiintyy nyt julkisesti jonkinlaisena hernekeiton puolustajana. Kovasti pelkään, että lapsemme näkee hernekeittoa ensimmäisen kerran päiväkodissa, ja kysyy: "mitä tuo on?" Siihen kysymykseen aion vastata viisastellen: "lue isän ja Antti-kummin blogista."

Iljan vaimo